Mikä tekee laulusta ja laulamisesta niin tehokkaan kommunikaatiomuodon?

Pekka Huttu-Hiltunen

Laulamista esiintyy kaikissa ihmiskulttuureissa, ja suurella osalla eläimistä. Tunnetuimmat esimerkit lienevät linnut ja valaat, mutta myös monet kädelliset laulavat. Science Daily -lehdessä julkaistiin uutinen elokuussa 2012, jossa kerrottiin Gibbonien laulavan samalla tekniikalla kuin sopraanot.

Vaikka ei tukeutuisikaan biologien tai eläintieteilijöiden tutkimuksiin, laulaminen on tunnetusti hyvin tehokas kulttuurisen kommunikaation muoto. Laulaminen liittyy tyypillisesti uskonnollisiin rituaaleihin ja juhliin, häihin ja hautajaisiin, urheilukilpailuihin, onneen ja suruun.

Kielen ja laulun suhde on hyvin läheinen. Monet tutkijat ovat päätyneet siihen, että puhekieli on kehittynyt laulusta, tai laulamista muistuttavasta äänellisestä kommunikaatiosta.

Mitä tästä kaikesta seuraa laulun tutkimukselle? Mitä aspekteja laulamisesta pitäisi tutkia? Miten laulaminen ja kieli ovat sidoksissa toisiinsa nykypäivänä, sähköisen tiedonvälityksen ja globalisaation oloissa?

Ilmeisin johtopäätös on, että lauluntutkimuksen tulee kehittää omaa termistöä, käsitteitä ja metodologiaa vastaamaan paremmin tutkimuskohteensa olemusta ja ideaa.