Kilpalaulu Ilomantsin Mekrijärvellä heinäkuussa 1845

Heikki Laitinen

Suomen suuriruhtinaskunnan kuuluisin runokylä oli Ilomantsin Mekrijärvi Pohjois-Karja-lassa. Kylän parhaat runolaulajat asuivat lähekkäin: Simana Huohvanainen (1771–1858) ja Ontrei Huohvanainen (1777–1855) sekä Simana Sissonen (1786–1848) ja Jyrki Sissonen (1805–1886). Miehet istuivat usein iltaa yhdessä ja lauloivat runolauluja. Jyrki soitti välillä 8-kielistä, myöhemmin 18-kielistä kanteletta. Joskus hän säesti kanteleella laulujakin. Useimmiten istuttiin Huohvanaisten suuressa tuvassa.

Heinäkuussa 1845 kylään saapui ensimmäinen runon-kerääjä, 25-vuotias ylioppilas D. E. D. Europaeus (1820–1884). Viidellä keruumatkallaan 1845–1848 hän kirjoitti muistiin 53 000 runolaulun säettä, enemmän kuin Lönnrot yhdellätoista matkallaan. Helsingissä hän ilmoitti sanomalehdessä antavansa halukkaille neuvoja ”runolaulun ihanuudesta”. Mekrijärvellä Europaeus kirjoitti parin viikon aikana muistiin toista sataa laulua. Yhdessä myöhempien kerääjien runo- ja sävelmämuistiinpanojen kanssa ne antavat mahdollisuuden kuvitella, mitä runolaulajien illanistujaisissa tapahtui. Yhtenä esimerkkinä on Europaeuksen tallentama kilpalaulu kanteleesta.

Europaeuksen muistiinpanojen mukaan ensimmäisenä kantelelaulun lauloi Simana Huohvanainen. Muistiinpanosssa on 112 säettä: Väinämöinen laatii purtta laulamalla, mutta kolme sanaa puuttuu, ja hän hakee ne Antero Vipuselta. Vene pysähtyy suuren hauen hartioille. Nuori Joukahainen lyö miekalla haukea, miekka murenee mullaksi. Väinämöinen lyö melalla: hauki katkeaa kahtia, pyrstö putoaa pohjaan, pää nostetaan veneeseen. Siitä seppä Ilmarinen takoo kanteleen. Soittoa Huohvanainen kuvailee lyhyesti.

Sitten on Simana Sissosen vuoro. Muistiinpanossa on 138 säettä. Tarina poikkeaa huomattavasti Huohvanaisen laulamasta. Se on dramaattisempi, kantele on myyttisempi: Väinämöinen lähtee etsimään hevosta, kuulee purren itkevän ja lähtee sillä vesille. Vene on täynnä sulhasia ja neitosia, seppä Ilmarinen soutaa, nuori Joukahainen pitää perää. Vene pysähtyy, Väinämöinen lyö haukea melalla, hauki murenee mullaksi, yksi muru putoaa veneeseen. Seppä Ilmarinen takoo siitä kanteleen. Sissonen innostuu soiton kuvaukseen. Väinämöinen asettaa kanteleen polvilleen, istuu ilokivelle, soittaa päiväkausia. Veden ja metsän eläimet tulevat kuulemaan. Laulu huipentuu Väinämöisen kyyneliin.

Sissosen laulua seuraa Europaeuksen muistiinpanoissa Simana Huohvanaisen uusi kantelelaulu: 157 säettä. Hän aloittaa samaan tapaan kuin Sissonen, mutta monisanaisemmin: Väinämöinen, Ilmarinen sekä Lemminkäinen lähtevät etsimään hevosta ja kuulevat purren itkevän. Väinämöinen lupaa, että vene pääsee vielä sotimaan. Sitten laulaja hyppää aivan uuteen kohtaukseen: Väinämöinen veistää vuorella venettä, lyö kirveellä polveensa ja lähtee kyselemään veren pysäyttäjää. Ukko lukee loitsut ja veren tulo lakkaa. Seuraavaksi Väinämöinen veistää jälleen venettä, saa sen laulun voimalla valmiiksi ja istuttaa veneen täyteen väkeä. Vene pysähtyy, Ilmarinen lyö haukea miekallaan, se murenee mullaksi. Väinämöinen lyö melalla, hauki murenee mullaksi. Muutamia kohtauksia Huohvanainen on ottanut Sissosen laulusta, muunnellen ja paisutellen niitä, mutta kanteleen takomisen tarkempi kuvaus on uudenlainen. Seppä Ilmarinen todella lietsoo pajassa ja kanteleen kielten synty on melkein raivokas: kielet syntyvät Hiiden huoran hiuksista. Soittoa Huohvanainen kuvailee tällä kertaa innostuneesti. Mutta Väinämöisen soiton vaikutus on ainutkertainen: kuulijat eivät itke ilosta, vaan nukahtavat. Ehkä laulaja on väsynyt tallentajan hitauteen tai hän vain pilailee nuoren ylioppilaan kustannuksella.

Mekrijärven kilpalaulu antaa mahdollisuuden pohtia monia kysymyksiä: miten laulut elivät kylissä, laulavissa yhteisöissä? Saiko laulaja jatkuvasti virikkeitä muilta laulajilta, keksikö hän uusia säkeitä tai säeyhdistelmiä tai juonen käänteitä laulaessaan? Olisiko Europaeus seuraavina päivinä saanut yhä uusia muunnelmia kantelelaulusta, jos olisi pyytänyt? Voiko runomuistiinpanoista päätellä, kuinka yhteisössä laulettiin silloin, kun kerääjät eivät olleet paikalla?